Kuten olen aiemmin kuvannut, kuntoutukseni polku ei ole ollut suoraviivainen. Siihen on mahtunut ylä- ja alamäkiä, pieniä voittoja ja epävarmuuden kausia. Äskettäin olin jälleen tilanteessa, jossa keho reagoi negatiivisesti – ja pelkäsin suurempaa takaiskua.
Aloin miettiä, oliko aikaisempi stressireaktioni parantunut kunnolla, ja epävarmuus siitä, mitä tapahtui, alkoi täyttää mieltäni yhä enemmän.
Saadakseni selvyyttä ja estääkseni huolien kasaantumisen päätin yhdessä Team Tanskan lääkärin kanssa tehdä skannauksen. Sen tuli antaa objektiivisempi kuva tilanteesta – ja toivottavasti mielenrauhaa.
Käännekohta
Onneksi skannaus osoitti, että vamma oli parantunut hyvin eikä ollut merkkejä uudesta vammasta tai todellisesta takaiskusta.
Ilmoitus oli henkinen käännekohta. Ei vain siksi, että se oli hyvää uutista, vaan koska siitä hetkestä lähtien pystyin päästämään irti pelosta ja keskittymään ratkaisuihin ja seuraaviin askeliin.
On mielenkiintoista, kuinka selväksi minulle tuli kehon ja mielen vahva yhteys: Kun ajatukset rauhoittuivat, keho alkoi lähes välittömästi tuntua paremmalta – sekä fyysisesti että harjoittelussa.
Reaktio ja sopeutuminen
Selkeämmän lähtökohdan avulla aloin analysoida, mikä voisi olla kokemieni oireiden ja jännitysten syy.
Yhteistyössä Team Tanskan lääkärin kanssa päädyimme siihen, että pyöräily – erityisesti kovat ja intensiiviset harjoitukset – olivat todennäköisesti liian raskas kuormitus reisille. Minulle tuli selväksi, että tässä minun täytyi muuttaa lähestymistapaa.
Päätimme siksi poistaa pyöräilyn kokonaan ja korvata sen vesijuoksulla ja ulkojuoksulla. Lisäksi lisäsin hoitoa reisille, jotta sain purettua pitkään vaivanneet jännitykset.
Samalla otin askeleen taaksepäin harjoitussuunnitelmassa ja muutin keskittymistäni. Vähensin sekä määrää että intensiteettiä ja palasin yksinkertaisempaan lähestymistapaan: Juosta. Ilman painetta. Ilman kunnon tai ajan tavoittelua. Ja juuri tämä lähestymistapa on osoittautunut todella toimivaksi.
Nopea ja selkeä edistyminen, sekä fyysisesti että henkisesti, oli vahva muistutus siitä, että joskus "vähemmän on enemmän", erityisesti silloin kun keho on ollut kovilla. Uskaltaa päästää irti tilapäisesti ja antaa itselleen lupa palautua ja rakentaa uudelleen on juuri nyt välttämätön investointi pitkällä aikavälillä.
Kuntoutukseni on edelleen kesken, enkä ole vielä maalissa tai palannut normaaliin harjoitusmäärään. Mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntuu siltä, että keho on vahva, vakaa ja että tunnelin päässä on valoa. Ajatuksissa on taas rauha ja harjoittelussa suunta – ja sen myötä myös ilo ja positiiviset ajatukset.
Kaikki tulee menemään hyvin ja kesän tavoitteet ovat realistisia.
Kiinnostunut lisää?
