Kuten olen aiemmin kuvannut, kuntoutusprosessini ei ole ollut lineaarinen. Se on ollut täynnä ylä- ja alamäkiä, pieniä voittoja ja epävarmuuden kausia. Äskettäin olin jälleen tilanteessa, jossa keho alkoi reagoida negatiivisesti – ja pelkäsin suurempaa takaiskua.
Aloin miettiä, oliko aiempi stressireaktioni parantunut kunnolla, ja epävarmuus siitä, mitä tapahtui, alkoi täyttää mieltäni yhä enemmän.
Saadakseni selvyyttä ja välttääkseni huolien hallitsemisen, päätin yhteistyössä Team Tanskan lääkärin kanssa tehdä skannauksen. Sen piti antaa minulle objektiivisempi kuva tilanteesta – ja toivottavasti mielenrauhaa.
Käännekohta
Onneksi skannaus osoitti, että vamma oli parantunut hyvin, eikä ollut merkkejä uudesta vammasta tai varsinaisesta takaiskusta.
Tämä tieto oli henkinen käännekohta. Ei vain siksi, että se oli hyvä uutinen, vaan koska siitä hetkestä lähtien pystyin päästämään irti pelosta ja keskittymään ratkaisuihin ja seuraaviin askeliin.
On mielenkiintoista, kuinka selväksi minulle tuli, kuinka vahva yhteys kehon ja mielen välillä on: Kun ajatukset rauhoittuivat, keho alkoi lähes välittömästi tuntua paremmalta – sekä fyysisesti että harjoittelussa.
Reaktio ja sopeutuminen
Selkeämmän lähtökohdan myötä aloin analysoida, mikä voisi olla syynä kokemiini oireisiin ja jännityksiin.
Yhteistyössä Team Tanskan lääkärin kanssa päädyin siihen, että pyöräily – erityisesti kovat ja intensiiviset jaksot – oli todennäköisesti liian suuri rasitus reisille. Oli selvää, että tässä minun piti muuttaa lähestymistapaa.
Päätimme siksi poistaa pyöräilyn kokonaan ja korvata sen vesijuoksulla ja ulkojuoksulla. Lisäksi lisäsin rauhallisin mielin reisien hoitoa ja vapautin jännityksiä, jotka olivat vaivanneet minua pitkään.
Samalla otin askeleen taaksepäin harjoitussuunnitelmassa ja muutin keskittymistäni. Vähensin sekä määrää että intensiteettiä ja palasin yksinkertaisempaan lähestymistapaan: Juokse vain. Ilman painetta. Ilman muodon tai aikojen tavoittelua. Ja juuri tämä lähestymistapa on osoittautunut todella toimivaksi.
Nopea ja selkeä edistyminen, sekä fyysisesti että henkisesti, oli vahva muistutus siitä, että joskus "vähemmän on enemmän" – erityisesti kun keho on ollut kovilla. Uskaltaa päästää irti hetkellisesti ja antaa itselleen lupa palautua ja rakentaa uudelleen on nyt välttämätön investointi pitkällä aikavälillä.
Prosessini on yhä käynnissä, enkä ole vielä maalissa tai palannut normaaliin harjoitusmäärään. Mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntuu siltä, että keho on vahva, vakaa, ja että tunnelin päässä on valoa. Ajatuksissa on jälleen rauha ja harjoittelussa suunta – ja sen myötä tulee myös ilo ja positiiviset ajatukset.
Kaikki tulee menemään hyvin ja kesän tavoitteet ovat realistisia.
Kiinnostunut lisää?
