Paluu juoksuun vamman jälkeen tuntuu kuin saisi osan itsestään takaisin. Se on sekä euforista että vaarallista. Euforista, koska keho muistaa, miltä tuntuu liikkua vapaasti ja voimakkaasti. Vaarallista, koska ilo voi nopeasti peittää kehon varoitukset – ja voi tulla liian innokkaaksi. Juuri tätä tasapainoilua käyn tällä hetkellä läpi.
Paluu alkoi reisiluun stressireaktion jälkeen – rasitusvamma, joka vaati täydellisen juoksutauon. Ensimmäiset kolme viikkoa kuluivat ilman ainuttakaan juoksuaskelta. Sen sijaan istuin pyörän selässä, rakensin varovasti kestävyyttä ja voimaa ilman, että kuormitin vaurioitunutta aluetta. Se oli turhauttavaa – halusin ulos. Mutta se oli tarpeellista. Keho tarvitsi lepoa.
Ensimmäiset askeleet, avun kanssa ja ilman
Aloitin hitaasti juoksun Alter-G:llä – juoksumatolla, joka vähentää kuormitusta “kantamalla” osan kehosi painosta. Se oli valtava helpotus. Ensimmäistä kertaa viikkoihin tunsin taas juoksuliikkeen, mutta ilman täyttä kuormitusta.
Lisäsin vähitellen painoa ja matkaa, kunnes lopulta pystyin ottamaan ensimmäiset askeleet ulkona. Ensin lyhyitä, hallittuja lenkkejä. Mutta sitten – yhtäkkiä – se alkoi näyttää oikealta juoksulta. Sain muutaman hyvän session, jolloin kaikki tuntui kevyeltä, luonnolliselta... Olinko takaisin?
Ja sitten tuli takapakki.
Pitkäjänteinen kärsivällisyys
Se ei ollut suuri takapakki – onneksi. Mutta tarpeeksi saadakseni hidastamaan taas. Muistuttamaan, kuinka ohut viiva on, kun kuntoutuu. Haluat niin kovasti takaisin – erityisesti kun tavoitteet odottavat edessä. On todellinen haaste olla hyvä kuuntelemaan kehoaan, erityisesti kun tuntuu, että on vihdoin oikealla tiellä. Kun tuntee olevansa melkein terve, melkein valmis.
Mutta olen oppinut – ja opin yhä – että noissa hetkissä voitat tai häviät pitkässä pelissä. Silloin päätät, haluatko edetä todella vai vain hetkellisesti. Jos painat läpi ja sivuutat signaalit, vaarana on palata aivan alkuun. Eikä se ole sen arvoista.
Nyt olen hieman jäljessä alkuperäisestä suunnitelmastani. Mutta olen yhä matkalla. Prosessi ei ole lineaarinen – se on siksakkia, täynnä pieniä voittoja ja tarpeellisia takaiskuja. Tärkeintä on, että liikun yhä eteenpäin. Ei vain kohti juoksemista uudelleen – vaan kohti vahvaa ja kestävää juoksua.
Kyse ei ole vain nopeasta paluusta. Kyse on oikeasta paluusta.
Kiinnostuitko lisää?
