Olen nyt virallisesti valittu maratonin MM-kisoihin, jotka pidetään tänä vuonna Tokiossa vain kahden viikon kuluttua. Se on yksi suurimmista – sekä tapahtuman arvostuksen että henkilökohtaisen tavoitteen suhteen, johon olen työskennellyt pitkään. MM-lippu kädessä ei vain tarkoita, että kunto on oikealla tiellä; se on myös vahvistus siitä, että pitkäaikainen kova työ kannattaa, vaikka se on ollut ylämäkeä.
Niille, jotka ovat seuranneet aiempia artikkeleitani täällä RunningXpert.com, ei ole salaisuus, että kohtasin aiemmin tänä vuonna haasteita. Sain yhden vakavimmista vammoista ja oli pakko pitää kolmen viikon tauko juoksusta. Tuona aikana – erityisesti loppupuolella – panostin liikaa pyöräilyyn yrittäessäni rakentaa kuntoa ilman liikaa kuormitusta. Se vaikutti teoriassa hyvältä idealta.
Paluu juoksijaksi
Kunto oli hyvä, ja tunsin itseni vahvaksi, mutta pyöräily vei liian paljon aikaa ja oli liian intensiivistä. Se lopulta vaaransi sekä palautumisen että tarvittavan juoksumäärän – ja siten myös itse kuntoutuksen.
Noin kaksi kuukautta sitten tein tietoisesti päätöksen vähentää pyöräilyä dramaattisesti ja keskittyä kahteen tärkeimpään elementtiin maratoonarin kannalta: palautuminen ja juoksutreeni. Viimeiset 7-8 viikkoa olen vihdoin pystynyt nostamaan juoksumäärää, ja se on tuntunut – sekä kehossa että mielessä. Järjestelmä näyttää löytävän rytminsä uudelleen. Alan tuntea itseni juoksijaksi – en vain henkilöksi, joka treenaa pysyäkseen liikkeessä.
Kärsivällisyys ja keskittyminen
On tietysti vielä varhaista, ja kaksi kuukautta on samaan aikaan sekä paljon että vähän. Mutta ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tunnen, että minulla on nousujohteinen käyrä, jolle voi rakentaa, ja kunto on hyvässä paikassa. Se antaa rauhaa ja motivaatiota – ja ennen kaikkea uskoa siihen, että voin seistä lähtöviivalla Tokiossa suurten tulosten toivossa.
MM-kisoihin valitseminen on valtava merkitys! Se on enemmän kuin vain paikka lähtöviivalla. Se on tunnustus tehdystä työstä ja merkki siitä, että joku uskoo, että sinussa on enemmän. Minulle henkilökohtaisesti se on myös muistutus siitä, miksi teen tätä: Rakastan kilpailla, mutta rakastan yhtä paljon prosessia – pieniä edistysaskeleita, päivittäisiä valintoja ja pitkiä, yksinäisiä lenkkejä, joissa tiedät rakentavasi jotakin.
Nyt kyse on jatkamisesta – viisaasti, hallitusti ja tarkasti kohti Tokion tavoitetta. Odotan innolla matkan jakamista ja toivottavasti saavuttavani asettamani tavoitteet.
